URUGUAYSSA

Perjantai

Tänään aamulla 9.40 paikallista aikaa (Suomessa 15.40) saavuttiin vuorokauden matkustuksen jälkeen Montevideoon, Uruguayhin. Lennot meni hyvin, kone ei tippunu ja sain nukuttuakin. Odotus aika Madridissa oli pitkä. Kun saavuttiin lähtöportille (Montevideoon lähtevä lento) oli siellä ehkä n. 40 saksalaista, sekä norjalaisia, tanskalaisia, virolaisia ja ruotsalainen. Lento Espanjasta Uruguayhin kesti 12h20min. Saatiin onneksi vaihdettua mun paikka Fannyn viereen, joten matka meni ihan mukavasti nukkuessa, syödessä ja jutellessa.

Kentällä meitä oli vastassa kaksi YFU edustajaa, ja kun kaikkien laukut olivat saapuneet, lähdettiin ajamaan bussilla kohti leiripaikkaa. Parinkymmenen minuutin ajomatkan jälkeen saavuimme hotellille, jossa meillä on viikonlopun mittainen "orientation camp". Tänään oli vain esittely, leirin säännöt sekä leikkejä. Lounaalla ruoka oli pahaa, mutta illallinen (ja varsinkin jälkiruoka) oli makoisaa.

Illalla hostfamilyni kävi moikkaamassa minua. Luulin heidän puhuvan hyvää englantia, sillä molemmat vanhemmat ovat lääkäreitä, ja host-siskoni käy kaksikielistä koulua. No, asia ei ollutkaan ihan niin. Host-vanhempani eivät puhu englantia lähes ollenkaan, ymmäertävät kyllä jonkin verran. Anan englanti on ok, pystyimme kyllä juttelemaan jotain yksinkertaista, mutta ei mitään ihmeempiä. Eli vaikka menenkin kaksikieliseen kouluun, niin einköhän sen espanjan opi nopeasti sillä kotona ei puhuta muuta kuin sitä. Perhe vaikutti tosi mukavalta, ja tulee varmasti kiva vuosi! Maanantaina minä, Ana ja jenkkivaihtari (enmuistanimeä) mennään yhessä bussilla Trinidadiin. Vielä on vaikea kuvitella elämää siellä, täällä leirillä kaikki kuitenkin puhuu englantia, ja tuntuu lähinnä siltä että olisi Suomessa.

Täällä on ollut tähän asti tosi kivaa, ei ole ollut ikävä tai muutenkaan huono olla. Ei saada lähteä hotellin alueelta (johon kuuluu yksi talo ja piha) mihinkään, joten ei oikeestaan edes tunnu että on ulkomailla. Lähinnä vaikuttaa siltä että ollaan Suomessa jollakin kansainvälisellä leirillä. Illalla päästiin kävelemään ja käymään kaupassa. Alue oli vähän vanhanaikanen ja ränsistynyt, vaikea löytää oikeaa sanaa kuvaamaan sitä. Näimme myös täysin tavallisella kadulla armeijan auton jossa oli aseistettuja sotilaita. Oli vaikea tajuta että on oikeasti Uruguayssa, ja että täällä ollaan sitten vuosi. Ajatus tuntuu tällähetkellä lähinnä innostavalta ja hauskalta. Mutta myös oudolta, että joku päivä voin kävellä niillä kaduilla, ja tuntea kuuluvani sinne.

Nyt nukkumaan, kello on 11 ja huomenna herätys puoli kahdeksan. Huomenna tai sunnuntaina lisää leiristä!