Eka espanjan tunti

Mun host-perhe hankki langattoman netin! Nyt voin kirjotella tätä blogia useammin, ja käyttää skypeä!

Mutta siis, tänään olin mun ekalla espanjan tunnilla. Mun opettaja ei puhu ollenkaan englantia, joten jenkkivaihtari Andrea tuli mun mukaan (se puhuu sujuvaa espanjaa koska sen äiti on nigaragualainen). Puhuttiin yhessä että mitä haluun oppia näillä tunneilla, millon ne pidetään yms. Sen jälkeen puhuttiin yhessä espanjaa, opettelin tavaroita, verbejä ja muita sanoja. Meillä oli tosi hauskaa, ja sovittiin että joku päivä kokataan yhessä uruguaylaista ruokaa ja opetellaan ruoka- ja kokkaussanastoa. Tästä lähtien mulla on joka maanantai ja tiistai 16.30-18.00 espanjan tunnit, jouluun asti. Ens viikolla mulla alkaa myös espanjan opetus koulussa, tunti kolme kertaa viikossa. Musta on tosi kiva että noita oppitunteja on paljon, koska opin nopeemmin. Tietenkin opin espanjaa muutenkin, mutta tunneilla mulla on oikeesti aikaa kysellä ja toistaa asioita.

Tänään oli muuten ihan tavallinen päivä. Heräsin aamulla, join teetä, menin kouluun, en ymmärtäny mitään. :D Mutta matikan tunnilla olin ainut joka ymmärsi! Ne kävi läpi funktioita, jotka opettelin jo kaks vuotta sitten. Ja osasin tehä kotiläksytkin! En muista kirjotinko jo eilen, mutta tykkään tästä koulusta tosi paljon. Kaikki puhuu ja nauraa ja kyselee koko ajan, joten koulussa on oikeesti kiva olla. Suomessa kaikki on hiljaa ja istuu paikoillaan. Näillä jopa sillonku oli koe, niin kaikki kyseli toisilta ja opettajalta vastauksia, kaikilla oli luntit kädessä ja nää sai jopa mennä välkälle kesken kokeen.

Tajusin tänään kuinka paljon mulla on ikävä suomen puhumista! Kun kävelin yksin kadulla puhuin itelleni vähän aikaa suomea, mut se tuntu niin typerältä että lopetin. On ärsyttävää ku oon koko ajan niin väsynyt, koska joudun keskittymään kuuntelemiseen ja puhumiseen niin paljon. Oli ihana puhua tänään Andrean kaa enkkua, koska se ymmärs kaiken mitä sanoin ja pystyin oikeesti puhumaan sen kanssa. Ootan niin paljon sitä että osaan puhua espanjaa sujuvasti, koska vasta sillon pystyn kunnolla tutustumaan näihin ihmisiin, osallistumaan koulussa, kattomaan telkkaria yms.
Kotiinkin on ikävä, välillä enemmän, välillä vähemmän. Eilen illalla oli ihan kauheeta, en ois halunnu olla täällä ollenkaa ja itkin varmaan tunnin. Mutta tänään taas kaikki on ollu tosi kivaa, eikä oo ikävä ollenkaan. On outoo, koska mieli vaihtuu koko ajan. Välillä haluisin vaa mennä kotiin ja nähä perheen ja kaverit ja ymmärtää mistä puhutaan. Tunnin päästä rakastan olla täällä, kaikki on hyvin ja oon ilonen. Ehkä se tasottuu sitte kun elämästä täällä tulee arkea, kun totun tähän kaikkeen.

Otin tänään myös kuvia tästä talosta ja mun koulupuvusta, mutta nitä ei saa laitettua tähän blogiin, joten laitan tänne linkin mun facebookin.

http://www.facebook.com/album.php?aid=22226&id=1626635684&ref=mf
(toimii vaan jos oot kirjautunu facebookiin)

Nyt lähen syömään illallista ja lukemaan espanjaa, hyvät yöt! (: